Kulttuuri kasvu- ja kulutusvimman jälkeen

"On korkea aika miettiä, millaisiin yhteiskunnallisiin kertomuksiin uskomme ja millaisten tarinoiden varaan elämämme rakennamme."

Täytän tänä vuonna 30 vuotta. Tuo ikä tuntuu kutsuvalta. Rehevältä ja aidolta. Kolmessakympissä on jotain, mitä kahdessakympissä ei: vallankumouksen mahdollisuus.

Kolmeakymppiä pidetään usein omanlaisenaan virstanpylväänä. Kolmeenkymppiin mennessä opintojen oletetaan olevan jo takana ja uran jos ei vielä nousukiidossa niin ainakin aluillaan. Perheenperustamisen siemenkin kytee jo samassa mullassa asunnonostoaikeiden kanssa. Oletus on, että kolmikymppisenä yksilö on asettunut tukevasti osaksi sitä kulttuurista tarinaa, johon uskoo ja jota elää mitä luultavimmin hautaansa saakka.

Kulttuurillamme on jakautunut ja pakkomielteinen suhde ikään. Nuoruutta ihannoidaan ja fetisoidaan; nuoruus on kaikkialla, se on kuin ikuisesti olemassaoleva, ajaton prinsiippi. Ikääntyminen on vahvasti sukupuolittunut ilmiö. Miehellä on tilaa vanheta arvokkaasti, sillä miehelle ikä on valtaa ja valuuttaa. Naiselle samanlaista tilaa ei ole. Toisin kuin miehen, naisen arvo ei perustu valtaan ja kokemukseen, vaan ulkonäköön. On sydäntäriipivää katsoa, miten suuren osan kapasiteetistaan naiset käyttävät yrittäessään taistella ikääntymistään vastaan.

Ikääntyminen ei kuitenkaan ole taistelu. Ikääntyminen on voimaa ja vaikuttavuutta sille, joka on elänyt hyvin.

Olen kohta 30 vuotta, enkä ole vieläkään valmistunut yliopistosta. En ole tehnyt päivääkään töitä uraputkessa tai sen eteen, enkä suunnittele perheenperustamista tai asunnonostoa sen enempää nyt kuin kymmenen vuotta sittenkään. Olen tehnyt lukemattomia asioita, mutta tärkeimpänä kaikista olen opetellut ja lopulta oppinut elämään.

30 vuotta tuntuu rehevältä ja aidolta juuri tämän takia. 20-vuotiaan elämäntapaa ei pidetä uskottavana tai todellisena. 20-vuotiaan elämää pidetään kauniina, elämän realiteeteilta hetkellisesti piiloutuneena kuplana, joka tulee ennen pitkää särkymään. Mutta kun elää vielä 30-vuotiaana samoin kuin 20-vuotiaana, sillä onkin yhtäkkiä erilainen merkityssisältö: se voidaan tulkita merkkinä epäonnistumisesta sosiokulttuurisen yhteisön jäsenenä, mutta se voi myös merkitä uudenlaista painoarvoa. Se, mikä on näyttäytynyt ohikiitävänä elämänvaiheena onkin yhtäkkiä todellinen, kouriintuntuva elämä. Se on samanaikaisesti mahdollisuus yksilöille ja uhka yhteiskunnalliselle tarinalle.

Uskon edelleen samoihin asioihin kuin 20-vuotiaana. Uskon niihin, ja elän niitä joka päivä.

Tuntuu hyvältä olla pian 30-vuotias. Ja tuntuu erityisen hyvältä olla 30-vuotias nainen. Ei 30-vuotias nainen, joka yrittää näyttää samalta kuin 20-vuotiaana, vaan 30-vuotias nainen, joka elää edelleen noita samoja arvoja kuin 20-vuotiaana - mutta monin verroin kypsempänä, kylläisempänä ja tyytyväisempänä. Ja silti minussa on aina tuo sama vimma ja voima, joka ei peräänny.

Uskon elävän esimerkin voimaan. Uskon siihen, että meidän sukupolvemme voi näyttää hyvän elämän suunnan. Minä, ja juuri sinä, joka luet tätä kirjoitusta, olemme niitä aikuisuuden malleja, joita lapset ja nuoret katsovat. Jos me voimme päästää irti tahtiaan aina vain kiidyttävästi kasvu- ja kulutusvimmasta, voivat tulevat sukupolvet seurata esimerkkiämme.

Tulevaisuudessa elämän täytyy olla jotain muuta kuin merkityksettömyyden ja riittämättömyyden tunnetta pakkomielteisesti paikkaileva uraputki, sisäänpäin kääntynyt ydinperhe ja aina vain korkeamman elintason tavoittelu. Ja mikä parasta: elämä voi olla jotain muuta, jotain aidosti merkityksellistä. Aito merkityksellisyys ei koskaan voi rakentua silmiään ummistamalla ja omaan turvallisuudenhakuisuuteensa käpertymällä. Aito merkityksellisyys löytyy vasta, kun avaa itsensä maailman surulle ja ilolle sekä sille pelolle ja toivolle, jonka me kaikki jaamme.

On korkea aika miettiä, millaisiin yhteiskunnallisiin kertomuksiin uskomme ja millaisten tarinoiden varaan elämämme rakennamme.

Kulttuurimme tarina ei toimi. Se on perustavanlaisesti rikki - tullut tiensä päähän.

Tarvitaan uusi tarina. Vain me yhdessä voimme kirjoittaa tuon tarinan, luoda uuden kulttuurin.