Rohkeutta, rakkautta ja elämää Etelä-Amerikassa

"Haluan ennen kaikkea tehdä kansalaisaktivismia rauhasta ja levollisuudesta käsin - etten kiihdyttäisi tahtia ja vastakkainasettelua maailmassa, joka kaipaa hidastamista ja yhteentulemista enemmän kuin mitään muuta."

Vuodesta 2011 lähtien olen viettänyt yli puolet ajastani Suomen ulkopuolella. Pisimpiä aikoja olen viettänyt Kiinassa, jossa olen asunut lähes kaksi vuotta, sekä Intiassa, jossa olen ehtinyt viettää yhteensä yli vuoden. Tämän lisäksi olen matkustanut yli 40 maassa. Olen kokenut itseni aina reppureissaajaksi - maailmankansalaiseksi. Maailma on ollut minulle samanaikaisesti sekä seikkailu että koti, jota vasten olen heittäytynyt ja johon olen kääriytynyt. IPCC:n ilmastoraportti oli kuitenkin ainakin itselleni yhden aikakauden loppu. Huolettoman reppureissauksen aika oli tullut päätökseensä. Oli alettava ottamaan globaalia vastuuta; maailmankansalaisuus oli saanut uusia merkityssisältöjä.

Maailmankansalaisuuden täytyy tapahtuma ilmastonmuutoksen aikana kestävällä tavalla. Ei ryntäämällä aina uusiin seikkailuihin, vaan oppimalla ennen kaikkea tuntemaan omat juurensa - niiden vahvuudet ja heikkoudet. Viime kesänä vietinkin kuukauden yksin Lapin erämaassa, joka oli monella tavaa ravisteleva kokemus. Karu ja aito, mitäänteeskentelemätön.

Kesällä päätin, etten lähtisi enää maailmalle, ellei minulla olisi aidosti jotain tarjottavaa sille. Pian päätöksen tehtyäni sain kuitenkin kuulla saaneeni työharjoittelupaikan Brasiliasta.

Tämän kertaista matkalle lähtöä pohdinkin siis pitkään ja hartaasti. Loppupeleissä koin, että tässä kohtaa elämääni minulla on kokemusta ja osaamista, jota tarjota, ja siksi päätin ottaa työharjoittelupaikan vastaan. Lähdimme matkaan kumppanini kanssa, joka työskentelee kansalaisjärjestöjen parissa itsekin. Matkamme on pitkä - olemme reissussa ainakin 9 kuukautta. Lennämme siis loppupeleissä vain kerran vuodessa: marraskuussa 2018 ja seuraavan kerran syksyllä 2019. Kolmen Brasilian kuukauden jälkeen tarkoituksena on jatkaa maateitse Paraguayhin, Boliviaan ja Peruun.

Tällä hetkellä asumme Curitibassa, eteläisen Brasilian Paranan osavaltion pääkaupungissa. Curitiba on kaupunki, josta harva suomalainen lienee kuullut. Itsellenikin se oli entuudestaan tuntematon. Curitiba on kuitenkin hämmästyttävän vihreä, rento pieni kaupunki, joka on julkisen liikenteen ja kierrätyksen edelläkävijä ei vain Brasiliassa vaan myös koko Latinalaisessa Amerikassa. Curitibaa on usein kutsuttu myös Brasilian vegaanipääkaupungiksi, ja täältä löytyykin paljon ekologiseen elämäntapaan keskittyviä vaihtoehtokulttuureja. Itse olen viihtynyt täällä äärimmäisen hyvin, ja kokenut tämän vehreyden keskellä monta kertaa kiitollisuutta siitä, etten päätynyt Sao Pauloon tai Rio de Janeiroon. Curitibassa on kaksi miljoonaa asukasta, eli kyseessä on Brasilian mittapuulla aikamoinen tuppukylä. Tunnelma täällä onkin usein suorastaan verkkainen - varsinkin nyt keskellä kesälomakautta.

Työharjoittelujaksoni kestää kolme kuukautta. Olen harjoittelussa Grupo Dignidade -nimisessä kansalaisjärjestössä, joka ajaa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia. Toimin vapaana toimittajana, joten työnkuvani on hyvin vapaa: teen töitä pääosin kotoa, ja toimistolla käyn lähinnä tekemässä haastatteluja ja kuvaamassa. Olen tehnyt vapaaehtoistöitä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen kanssa jo vuonna 2012 Pekingissä asuessani, ja onkin ollut mielenkiintoista nähdä, miten Kiina ja Brasilia eroavat toisistaan tässä suhteessa. Harjoittelu on antanut näkökulmia myös pro gradu -työhöni, jossa lähestyn robotisoituvaa sodankäyntiä queer-teorian näkökulmasta.

Olen nauttinut siitä, että olen saanut kehittyä journalistina ja tavata uskomattoman upeita aktivisteja ja kansalaisyhteiskunnan toimijoita. Rakastan haastatteluiden tekemistä; rakastan sitä, että saan asettua vastaanottajan asemaan, kun ihmiset jakavat vilpittömästi palan elämäänsä - ja miten saan sen jälkeen jakaa tuon palan parhaan kykyni mukaan maailmalle.

Tämän lisäksi olen kokenut itseni hyvin onnekkaaksi, sillä perustamamme ajatushautomo Creatura Think & Do Tankin toiminta on startannut upeasti, ylittäen kaikki odotuksemme. Creaturan ytimessä on ajatus siitä, että vallankumouksen rinnalle tarvitaan myös mielenkumous: yhteiskunnan instituutioiden lisäksi myös vallitsevan kulttuurin sekä ihmisten ajattelu- ja käyttäytymismallien on muututtava. Oman yhdistyksen perustaminen on antanut vapaat kädet luoda jotain sellaista, johon uskoo koko olemuksellaan ja johon haluaa antautua ja heittäytyä täysin.

Minä ja hän. Ennen kuin tapasimme, olin viettänyt useamman vuoden polyamorista elämää ja ihastunut transnaiseen. Elin seksuaalisesti ja sukupuolisesti varsin värikästä aikaa, enkä olisi uskonut, että päätyisin heteroromanttiseen, monogamiseen parisuhteeseen. Näin kuitenkin kävi. Yhdessä jaettu elämä on kaunis asia, se herkistää ja vahvistaa, haastaa ja tukee samanaikaisesti.

Asumme pinkissä talossa kahden koiran ja kahden brasilialaisen kanssa. Vaikka asumme Curitibassa vain kolme kuukautta, halusin panostaa siihen, että kotimme tuntuu kodilta - ei vain väliaikaiselta asuinpaikalta. Kun ei ole viimeiseen seitsemään vuoteen asunut missään puolta vuotta pidempään, osaa arvostaa pieniäkin pysähdyksiä ja juurtua niihin.

Meillä on kätevästi käytössämme erillinen kaksikerroksinen rakennus, josta löytyy omat kylpyhuonetilat. Alakerrassa on myös iso autotallitila, jota käytämme joogaa varten.

Työni linkittyy vahvasti myös paikallisiin feministisiin liikkeisiin, sillä täällä feministiset liikkeet sekä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajavat liikkeet löytävät usein toisensa oikeistokonservatismia vastustaessaan. Olen päätynyt työni puolesta mm. feministiseen paraatiin, feministisen vaatebrändin toimistolle sekä lesboaktivistien tapaamisiin. Se avoimuus, jolla brasilialaiset ovat kutsuneet minut mukaan intiimeihinkin kohtaamisiin, on koskettanut syvästi. Eräs haastateltava esimerkiksi toivoi, että tulisin hänen mukaansa transklinikan vastaanotolle.

Kotikulmia ja arkielämää Curitibassa. Viimeisessä kuvassa esiintyviä capybaroja, eli vesisikoja, vilistää lähipuistossa, samoin villimarsuja, varaaneja ja lukemattomia muita olentoja. Eliömuotojen loputon moninaisuus onkin viehättänyt täällä kaikkein eniten.

Kamera on käynyt ahkeraan luontokohteissa ollessamme, mutta kaupungin kuvaaminen on jäänyt vähemmälle. Itseäni viehättää värikkäiden rakennusten ja itäsaksatyylisten harmaiden mörskien vuorottelu sekä mahtava katutaide. Täältä löytyy vegaaniravintoloiden kupeesta jos jonkinlaista Hare Krishna temppeliä ja buddhalaista yhteisöä. 

Eräs tuleva projektimme liittyy kestävään asumiseen. Aiomme siirtyä kohti vapaampaa, kestävää asumista myymällä Timon asunnon ja rakentamalla oman asumuksen, joka kulkee tällä hetkellä työnimellä ekotönö. Oma unelma-asumukseni löytyy yllä olevista kuvista, mutta voi olla, ettei moisen toteuttaminen ole Suomessa mahdollista lainsäädännön eikä sääolosuhteiden puolesta. Näistä asumuksista kuvastuu kuitenkin hyvin se, mitä kohti pesänrakennusvimmani kurottaa.

Joulun vietimme Atlantin sademetsän kupeessa. Atlantin sademetsä on Amazoniakin haavoittuvaisempi ekosysteemi, ja on sydäntäriipivää, että alkuperäisestä Atlantin sademetsästä on jäljellä enää 7 prosenttia.

Sellaisia kuulumisia Brasiliasta tällä kertaa! Tulevissa postauksissani aion mennä syvemmälle tähän matkaan ja tähän maanosaan. Jos on jotain, mitä erityisesti kiinnostaisi tietää, saa toki kysyä!

Olemme olleet täällä nyt kaksi kuukautta. Olen nauttinut yksinkertaisemmasta, hitaammasta elämästä, jossa saan kuitenkin joka päivä tuoda kuuluviin niiden ääniä, jotka eivät muuten kuuluisi. Haluan ennen kaikkea tehdä kansalaisaktivismia rauhasta ja levollisuudesta käsin - etten kiihdyttäisi tahtia ja vastakkainasettelua maailmassa, joka kaipaa hidastamista ja yhteentulemista enemmän kuin mitään muuta.

Olen aina ollut nopeatempoinen, levotonkin. Viime aikoina olen kuitenkin löytänyt itsestäni sellaista juurtunutta voimaa ja päättäväisyyttä, jota uskon maailman tarvitsevan. Sisälläni puhuu monia eri ääniä, ja moni niistä haluaisi kiihdyttää aina vain enemmän. Mutta sisälläni on myös ääni, joka kutsuu pysähtymään ja todella katsomaan ja kuuntelemaan. Maailma on täynnä hulluutta, eikä tuohon hulluuteen heittäytyminen auta ketään. Sen sijaan tarvitaan läsnäolevaa, tietoista olemista, ja tuosta olemisesta kumpuavaa toimintaa. Toimintaa, joka kantaa viisauden ja myötätunnon nimeä.

Sillä maailma on myös täynnä toivoa ja perushyvyyttä, joka näyttäytyy sille, joka uskaltaa ensin kohdata itsensä ja maailman kaikessa kauneudessaan ja kaikessa kauheudessaan, ja sitten tuosta raa'asta rehellisyydestä käsin toimia.

Rohkeus ja rakkaus on yhteinen perintömme - missä päin maailmaa ja millaisissa elämäntilanteissa ikinä olemmekaan. Toivotan jokaiselle rohkeutta pysähtyä kuuntelemaan ja rakkautta toimia kaikkien olentojen hyväksi. ❤