Hyvä elämä riittää

"Vilpitön toiveeni on, että löydämme toisemme tässä ajassa, jossa ihminen on kadottanut kyvyn elää hyvin, mutta yrittää vimmatusti elää aina vain paremmin."

Aloitin sunnuntaiaamuni kuten niin monen muunkin aamun: meditaatioharjoituksella. Koko viikon se oli kulkenut mukanani, kalvanut aina jossain taustalla. Riittämättömyyden tunne. Tunne siitä, että mikään mitä teen tai olen ei ole tarpeeksi. Meditaatioharjoitus antoi jälleen kerran tilan olla läsnä tuossa tuntemuksessa, tarkkailla sen nousemista ja laskemista sekä sitä, miten tiukasti se on kiinnittynyt tarinaan itsestäni ja tarinaan maailmasta.

Koko elämäni minua on kalvanut kunnianhimo ja suuruudenhulluus. Olen aina tavoitellut jotain parempaa: milloin ulkonäössäni, milloin taas opinnoissani, työssäni, ihmissuhteissani tai henkisessä harjoituksessani. Missä tahansa, mitä olen ikinä ruvennut tekemään. Eikä kyse ole ollut vain paremman tavoittelusta. Olen aina myös kokenut, että minussa on jotain erityistä: että on olemassa jokin erityinen tehtävä, joka minun on täällä olon aikana täytettävä, tai olemassaoloni on valunut hukkaan.

Sittemmin olen ymmärtänyt, ettei kysymys ole vain minusta ja oman mieleni vääristymistä, vaan meistä kaikista. Vallitsevasta kulttuurista. Tästä ajasta. Me kaikki elämme erityisyyden ja sen ajaman paremmuuden tavoittelun illuusiossa.

Tuo ääni ei kuitenkaan ole oma äänemme. Se on vallitsevan kulttuurin ääni, jonka omaksumme niin täysin, että alamme pitää sitä omanamme. Mikä vapaus odottaakaan sitä, jonka ei enää tarvitse yrittää olla yhtään mitään. Ei mitään parempaa, ei mitään enempää.

Miksi ihminen yrittää elää niin vimmatusti paremmin - olla niin vimmatusti jotain enemmän? Siksi, ettei usko omaan perimmäiseen hyvyyteensä. Kristillinen käsitys ihmisestä pohjaa ajatukseen perisynnistä, ajatukseen siitä, ettei ihminen sellaisenaan riitä. Buddhalaisessa traditiossa ihmisyyden pohja on kuitenkin perushyvyys - Buddha-luonto. Ihmisen luontaisia ominaisuuksia eivät ole itsekkyys, vaan avoimuus, älykkyys ja lämpö. Tästä perushyvyydestä nousee luontainen halu toimia muiden olentojen hyväksi. Sitä ei tarvitse pakottaa, eikä varsinkaan puskea riittämättömyyden tunteesta käsin.

Täällä Latinalaisessa Amerikassa asuessani törmäsin termiin buen vivir. Buen vivir tarkoittaa hyvää elämää. Sen ajatus on, että meidän ei tarvitse yrittää elää aina vain paremmin - hyvä elämä riittää. Usein onkin niin, että parempaa elämää tavoitellessamme emme koskaan pysähdy elämään hyvin. Miten voisimme edes koskaan tietää, mitä parempi elämä on, jos emme ensin tiedä, mitä on hyvä elämä? Tämä on kulttuurimme perimmäinen kompastuskivi. Ja kun on saanut kokea elämän perimmäisen hyvyyden ja oman perimmäisen hyvyytensä, ei ole enää mitään, mitä tavoitella. Hyvä elämä riittää.

Hyvä elämä ei koskaan voi rakentua yksilökeskeisesti. Hyvä elämä tapahtuu sopusoinnussa ympäröivän yhteisön ja sitä ylläpitävän ainutlaatuisen luonnonympäristön vuorovaikutuksessa. Buen vivir tarjoaakin uuden lähestymistavan elämään. Se auttaa näkemään kasvua ja kehitystä pakkomielteisesti tavoittelevan kulttuurin rajat ja uneksimaan vaihtoehdoista.

Sillä vaihtoehtoja me tarvitsemme - tarvitsemme niitä kipeästi ja pian. Elämme ympäristötuhon keskellä, joka uhkaa tuhota maapallon lukemattomien eliölajien lisäksi myös omamme. On hurjaa, että maailmanlopun kuvitteleminen on monessa mielessä helpompaa kuin kapitalismin lopun kuvitteleminen. Niin ehdollistuneita olemme vallitsevaan järjestelmään ja sen luomaan kulttuuriseen ohjelmointiin.

En ole kuitenkaan luopunut toivosta. Kapitalismin jälkeinen aika on mahdollinen. Tie siihen käy hyvän, ei paremman elämän kautta.

Vilpitön toiveeni on, että löydämme toisemme tässä ajassa, jossa ihminen on kadottanut kyvyn elää hyvin, mutta yrittää vimmatusti elää aina vain paremmin. Toivon, että löydämme toisemme myötätuntoisesti, omassa keskeneräisyydessämme, ahdistuksessamme ja pelossamme, mutta myös siinä rakkaudessa ja viisaudessa, joka meissä kaikissa on.

Meidän ei tarvitse elää paremmin. Jos lopetamme ainaisen paremman elämän tavoittelun, voidaan hyvä elämä taata kaikille maapallon olennoille.

Aina ei kuitenkaan ole helppo antautua hyälle elämälle. Meidät on ohjelmoitu kulttuuriin, joka kannustaa kaikkeen muuhun kuin läsnäoloon, levollisuuteen ja tyytyväisyyteen. Tässä blogissa pyrinkin kertomaan vilpittömästi ja avoimesti omasta matkastani. Matkasta hyvään elämään, joka minulla on aina ollut, ja pyrkimyksistä tarjota tuo hyvä elämä niille, joilla ei sitä vielä ole.

Toivon kaikille teille rauhaa, levollisuutta ja luottamusta. Kutsun teidät kanssani elämään hyvää elämää.